MATTI HAAPONIEMI

Tanssitaiteilija


Yleisesti työskentelystä

Työskentelyni perustana on erilaiset sisäiset harjoitukset, joita sovellan kaikessa liikkumisessani ja olemisessani. Kiinnostukseni on saanut alkunsa tutustumisesta Eric Franklinin tanssikirjallisuuteen, tai jiihin, qiqongii sekä muihin itämaisiin ja somaattisiin harjoitusmuotoihin. Usein tälläiset harjoitteet ovat liikkeellisesti melko yksinkertaisia, jolloin yksittäisiä liikeperiaatteita on mahdollista havainnoida tarkemmin. Harjoituksissa olennaista on keskittyminen ja hidas, rauhallinen liike. Kun ulkoinen liike hiljenee, voimistuu sisäisen liikkeen kokemus. Työskentelystä nousevien mielikuvien avulla sanallistan kokemuksiani ja opetan samalla itselleni, miltä liike maistuu. Sisäisen liikkeen systemaattinen harjoittaminen mielikuvatyöskentelyllä johtaa lopulta ulkoisen liikkeen kirkkauteen. Se myös kehittää ilmaisuvoimaa ja luovuutta. Samaa menetelmää käytän opetuksessani. Pyrin johdattelemaan opiskelijoita kokemusten äärelle ja kuvailemaan liikkuen, äännellen ja sanallistaen miten näistä kokemuksista voisi saada kiinni.

Vuodesta 2018 lähtien olen harjoitellut intensiivisesti aikidoa, josta on tullut säännöllisin harjoitusmuotoni. Minulle aikidossa yhdistyy mm. hienomotorinen rento liike, kontaktityöskentely, yhdessä oppiminen ja improvisaatio sekä monet muut taidot, jotka tukevat tanssitaitelijan työtä. Aikidossa oppi menee perille kirjaimellisesti kädestä pitäen ja kontaktissa tieto liikkuu aina molempiin suuntiin.

Keho on enemmän kuin kudokset. Se sisältää kokemukset, muistot, persoonan, kokonaisen ihmisen. Ulkoisen kehon päättyessä vain mielikuvitus on rajana sisäiselle liikkeelle. Luulen, että tälläisen harjoittelun avulla on mahdollista kehittyä niin taiteilijana kuin ihmisenäkin. Katson, että tanssitaitelijalle erittäin olennainen taito on matkustaa kehollisuutensa syvyyksiin ja tuoda sieltä pintaan näkyväksi ja aistittavaksi mitä on olla ihminen.



Valoja liikkeessä -esityssarja

Joulukuussa 2021 Pirkanmaan tanssin keskus ry tuotti Valoja liikkeessä -esityssarjan, jossa olin mukana esiintyjänä. Omalla esitykselläni ei ollut sen kummemmin nimeä. Esityspaikka oli Rantaperkiön uimaranta Tampereella. Lähtökohtana esitykselleni oli säveltää ambientmusiikkia ja improvisoida 20 minuuttia järven jäällä. Upean koosteen esityksestä teki Mikko Lahikainen. Muut sarjan esityksen ovat nähtävissä PTK ry:n Vimeossa.

Äänimaastoa kaupungissa vol.2 (työnimi)



Työskentelen kesänä 2021 julkisessa tilassa. Viime kesän tapaan mukanani kulkee syntikka ja äänentoisto. Tapahtumat muodostuvat sopivasta paikasta, syntetisoidusta äänimaisemasta ja näitä ihmettelemään kerääntyneistä olennoista. Tilaisuuksissa saa oleskella, hengailla, liikkua, kikkailla niin kuin kukin parhaaksi katsoo. Ilmoitan tapahtumista aina muutamaa päivää aiemmin facebookissa ja nettisivujeni TULOSSA -välilehdellä, niin saadaan parhaat mahdolliset kelit todellisuuden hämmästelyyn. Myös sähkölaitteet nauttivat kuivasta kelistä.

Tulevat tapahtumat ovat paikkasidonnaisia liike- ja ääniteoksia. Teknisenä jujuna on hyödyntää liiketunnistimia generatiivisten äänimaisemien tuottamisessa. Liiketunnistimet saattavat herättää wow-fiiliksiä, mutta toppuuttelenpa heti, että kyseiset tunnistimet ovat erittäin yksinkertaisia aistielimiä. Samantyyppisiä laitteita on esimerkiksi rappukäytävissä. Ne eivät tiedä liikkeestä juuri mitään. Ne havaitsevat lämpötilan muutoksia infrapunasilmillään ja sitä huomatessaan lähettävät käskyn toimia. Liiketunnistin ei siis tiedä lämmön lähteen liikkeestä muuta kuin, että sitä tapahtui. Tunnistin voi aktivoitua ihmisen tai auringossa lämmenneen heinänkorren heilunnasta. Joskus se saattaa tehdä virheitä ja nappata eetteristä sähköistä kohinaa, joka aktivoi sen. Sinänsä tämä on hieno asia. Liiketunnistin antaa tilaa muillekin maailman ilmiölle kuin ihmiselle.

Teoksissa liiketunnistimien funktio on antaa äänimaisemalle yhteys ympäristöön. Ne sijoittavat syntetisaattorin "aistillisesti" paikkaan ja luovat omaa sattumanvaraisuuttaan kulloiseenkin hetkeen. Jos tunnistimien havaintopiirissä ei liiku, äänimaisema on enimmäkseen hiljaa. Enimmäkseen siksi, että joskus ruohonkorsi, kärpänen tai lämmön väreily saa liiketunnistimen hykertelemään. Äänimaisema puolestaa luo kuplan, joka muuttaa aikaa ja paikkaa. Sen tehtävänä on sitouttaa ihmistä ihmettelemään ja johdottaa olemisen tilaan, jossa mielleyhtymät ovat vapaita vaeltemaan, muodostumaan ja muuttumaan. Kuplan sisällä on aikaa olla.

Sen enempää en työskentelystä osaa tässä kohtaa sanoa. Lisää selviää matkan varrella. Tervetuloa mukaan!

Työskentelyä tukee Taiteen edistämiskeskus.



Mielen asetelmia & Valomuurin tuolla puolen

Syntikka ja telkkari

Työskentelin Pirkanmaan tanssin keskus ry:n housetaiteilijana kaksi kuukautta keväällä 2021. Housetaiteilijan pestiin kuuluu kahden kuukauden palkka ja taiteilija saa käyttöönsä PTK ry:n esitys- ja harjoitustilan Liikelaiturin. Järjestely on siis taiteilijalle erittäin mieluisa. Keväisen työskentelyni lähtökohtana oli ihmetellä miten liike, modulaarisyntikat, videosyntikat ja valaistus voisi olla konkreettisessa vuorovaikutussuhteessa sensoritekniikan avulla. Varsinaiseen työryhmään kuului lisäkseni kaksi harjoittelijaa Tampereen konservatorion tanssilinjalta. Lisäksi taiteellisena ja teknisenä tukenani olivat mediataiteilija Marko Vierimaa sekä tanssitaiteilija Anders Lillhonga.

Työpäivät koostuivat erilaisista kokeiluista tekniikan parissa. Niissä selviteltiin miten laitteiden kanssa voi toimia ja millaista liikettä ja vaikutelmia voi tehdä. Lopulta rajasin sensoreihin reagoivat valot pois työlistalta, sillä meillä oli jo riittävästi materiaalia jalostettavaksi ja minulta loppui asiantuntijuus kesken valojen soveltamisesta esitykselliseksi kokonaisuudeksi. Tässä kohtaa oli työskennelty noin kuukausi ja valitsin kaksi eri kokeilujen haaraa, joita lähdimme kehittämään esityksiksi. Koronarajoitusten vuoksi esitykset esitettiin live striiminä ja teokset tehtiin alunalkaen kameralle sopiviksi. Näin syntyi teokset Mielen asetelmia sekä Valomuurin tuolla puolen. Molemmat teokset ovat improvisatorisia tutkielmia tanssin, äänen sekä videotaiteen rajapinnoilla hieman eri lähtökohdista käsin. Teokset on tehty lavastuksen ja teknisten kehyksien läpi kulkemalla. Toisin sanoen teosten tila-, valo-, ääni- ja videoelementit ovat muovanneet teoksien koreografian. Toki myös koreografiset aihiot ovat vaikuttaneet miten muita elementtejä on viilattu mieluisiksi.

Mielen asetelmia nimellä on yhteys kuvataiteen asetelmiin. Englanniksi asetelma on still life, tyyntä elämää. Teoksessa tila, ihmishahmot ja esineet muodostavat verkkaisesti muotoja, kuvia ja asetelmia. Esineet edustavat mielen rakennelmia, joita hahmot purkavat, levittävät ja taas rakentavat. Teos on järjetön. Se ei pyri tiettyihin kuviin tai dramaturgisiin kaariin. Se vain tekee kuvia välillä alitajuisesti ja välillä tietoisesti. Teoksen äänimaisema on tehty modulaarisella syntetisaattorilla. Syntikkaan on kytketty liiketunnistimia, jotka liikettä havaitessaan käynnistävät äänimaiseman eri ääniä. Teos on tehty kuvaputkitelevisiolle ja tallennettu VHS-kasetille. Live striimi on taltioitu kameralle kuvaamalla televisiota.

Valomuurin tuolla puolen viittaa paikkaan, jonne päässee kulkemalla valoa nopeammin. Siellä menneisyys, nyt-hetki ja tulevaisuus ovat kaikki samaa. Siellä minä olen sinä, sinä olet minä. Minä olen kaikki ja kaikki ovat minä. Siellä on tyhjä ja täysi, kaikki ja ei mitään. Rakenteellisesti teos koostuu kolmesta improvisoidusta duetosta, joissa toinen osapuoli on valomuurin tuolla puolen ja toinen ohjaa videosyntikkaa. Äänimaisema on toteutettu vastaavalla tavalla kuin Mielen asetelmissa liiketunnistimia hyödyntäen. Myös tämä teos on tehty kuvaputkitelevisiolle ja tallennettu VHS-kasetille. Live striimin signaali on otettu suoraan videonauhurista.



Äänimaastoa kaupungissa (työnimi)

Soittelut kivikasan päällä

Työskentelyn tarkoitus on tutkailla kaupunkitilan mahdollisuuksia taiteen tekemisessä sekä johdatella kokijoita havainnoimaan ympäristöä ja kehollisia aistimuksia. Syntetisaattorilla improvisoitu äänimaasto tai musiikki raamittaa ja tukee tätä matkaa. Se luo jotakin yhteistä ja määrittää aikaa. Tapahtumapaikoiksi valikoituu kohteita, jotka maisemallisesti tai tilallisesti inspiroivat minua. Paikkoihin kuljen jalan kärryä perässä vetäen. Kärryssä kulkee mukana modulaarinen syntikka, akku ja kaiutin. Kokeilut ovat alkaneet elokuussa 2020. Seuraavan kerran äänimaastoa pulpahtelee Tampereella kesällä 2021.



Human, nature, gravity


Human, nature, gravity on videoprojekti riistakameralle. Työskentelystä ja sen taustoista kertova laajempi teksti aukeaa omalle sivulleen painamalla TÄSTÄ. Videoita syntyi kevään 2020 aikana 19 kappaletta. Videosoittolista aukeaa omalle sivulleen klikkaamalla yllä olevaa kuvaa.


Kirjasto tanssii!

Tammi-helmikuussa 2020 työskentelin kahdeksan viikkoa Tampereella kirjastoissa. Kirjoitin työskentelystä raportin, joka aukeaa omalle sivulleen painamalla TÄSTÄ.


Haaponiemi + työryhmä: Ääntä Näkyvissä!

Syksyllä 2019 työskentelin yhdessä Hanna Heinon, Anders Lillhongan sekä Jasu Parviaisen kanssa improvisaatioteoksen parissa. Työskentelyn lähtökohtana oli liikkeen ja äänen välinen vuorovaikutus. Tanssillisten työkalujen lisäksi työskentelyssä käytettiin kontaktimikrofoneja vahvistamaan ihmisääniä ja modulaarisella syntetisaattorilla improvisoitiin äänimaisemia. Tavoitteena oli löytää keinoja soveltaa äänitekniikan mahdollisuuksia liikkeellisen improvisaation kanssa.

Olennainen esiin noussut teema oli tanssimisen ja soittamisen sukulaisuus. Liike voi soida kehossa ja tilassa ja joskus siitäkin voi kuulua ääni. Tässä tärkeimpänä metatason apuajatuksena oli energian kuljettaminen sekä kehollisesti, tilallisesti ja ajallisesti. Puolimatkassa prosessia tärkeäksi aiheeksi nousi hermostollisen hädän ja sähläämisen tunnistaminen. Tämän myötä työskentelyssä avautui selkeämmin itsen, kaverien ja tilanteiden kuuntelu, neuvottelu ja tunnustelu.

Esityksessä sovittua oli, että se alkaa hengityksellä ja noin tunnin kesto. Myös syntetisaattorin äänimaisemat määrittivät rakennetta. Laitteisto oli muille kuin minulle täysin vieras ja itsellänikin oli riitti haastetta matkustaa liikkeellä ja syntikalla säveltämisen välillä esityksen aikana. Niinpä ääniasetelmat vakioituivat jokseenkin samanlaisille urille työtä helpottamaan.

Teosta esitettiin marraskuussa 2019 Tampereella kulttuuritalo Laikussa, Helsingissä vapaan taiteen tilassa ja Joensuun pääkirjaston Muikkusalissa. Yleisön palautteessa merkitykselliseksi oli koettu esityksen improvisatorinen muoto. Loppukeskustelussa mainittiin useasti, että kun tiesi kaiken olevan improvisaatiota vapautui ymmärtämisen tarpeesta ja saattoi vain katsoa ja vastaanottaa vapaasti. Toinen toistuva palaute oli esiintyjien välisen yhteyden arvostus. Moni koki tärkeäksi todistaa kuinka esiintyjien työskentely oli neuvottelevaa ja yhdessä tutkivaa.

Teosprosessia siivitti Taiteen edistämiskeskuksen myöntämä kohdeapuraha.


Haaponiemi & Lillhonga

Harjoittelimme Anders Lillhongan kanssa Tampereella Liikelaiturilla. Harjoituksissa kehittelimme yhteisiä työkaluja ja tehtäviä, jotka auttoivat meitä improvisoimaan kohti esityksellistä ulostuloa. Videolla on otteita viimeistä taistosta. Työskentely on jatkunut lokakuussa 2020 osana Dance all year long -hanketta Kokkolassa. Either put on these glasses... or start eating that trash can esitettiin Kokkola martial art centerillä täydelle salille.


Haaponiemi + työryhmä: Like a virgin

Taiteen edistämiskeskuksen myöntämän kohdeapurahan turvin työskentelin työryhmän kanssa touko-elokuussa 2018 yhteensä 20 päivää. Työryhmään kuului lisäkseni Antti Marjakangas, Niina Kastari, Essi Koivula ja Mikko Turpeinen. Minä toimin ryhmän taiteellisena johtajana ja ohjasin työskentelyä.

Työskentelyssä oli karkeasti ottaen kaksi osa-aluetta - autenttistyyppinen esineiden moniaistillinen tutkiminen sekä kontaktityöskentely. Nämä työskentelyn osa-alueet ja niiden yhdisteleminen toimivat perustana improvisaatioesitykselle, jossa oli lopulta sovittuna vain ajallisia rakenteita.

Like a virgin oli todella innostava ja mielenkiintoinen prosessi, joka uskoakseni jatkuu elämässäni vielä pitkään. Työn tavoitteena oli tutkia sisäisten maailmojen näkyväksi tekemistä liikkeellisesti ja äänenkäytön avulla sekä olla vuorovaikutuksessa toisiin sekä tilallisesti, että kosketuksen avulla. Mekaanisesti tämä tavoite saavutettiin melko nopeasti ja työ alkoikin syventyä tutkielmaksi improvisaatiosta ylipäänsä, esiintyjyydestä sekä esityksen olemuksen pohtimisesta.

Prosessin aikana huomasimme toistavamme samoja näennäisen yksinkertaisia havaintoja eri sanoin ja aina ne tuntuivat jotenkin uusilta oivalluksilta. Tavallaan koko päätelmien kirjo improvisaatiotyöskentelystä, joka prosessin lopussa kehittyi, oli minulla jo typistettynä versiona työpäiväkirjassa ennen työskentelyn alkua. Työskentely, yhdessä jaetut kokemukset ja keskustelut auttoivat sanoittamaan uudelleen ja eri tavoin aiemmin epämääräisiä ja lyhyitä toteamuksia muun muassa harhailusta ja siitä miten energia voittaa muodon.

Tiivistettynä työskentelyn suurimpia oivalluksia oli, että työskentelemme ensisijaisesti energian parissa eli työskentelemme sisällön parissa - muoto on sen työn seurausta. Tehdessään valintoja esiintyjä aina piiloutuu valintansa taakse ja paljastaa sillä jotain itsestään. Sama vielä korkealentoisemmin ilmaistuna: Työskentelyn tarkoitus on tehdä näkyväksi universumin perimmäinen essenssi. Tekemisen asenne täytyy kuitenkin olla se, ettei pyri mihinkään. Mutta jotta universumin perimmäinen olemus tulisi autenttisesti esiin, pitää työskennellä harkitusti. Tämä universumin "suuri muoto" näyttäytyy vain vahingossa ja harjoittelun myötä meille selviää mitä kukin tarvitsee henkilökohtaisesti ja työryhmä ryhmänä päästäkseen sellaisiin kokemisen tiloihin, joissa tämän vahingon todennäköisyys kasvaa ja sen kestoa saadaan venytettyä. Koska kyse on hetkessä olemisesta on aivan sama mitä tekee eli on erittäin tärkeää tehdä oikeita asioita oikeaan aikaan. Ei ketään miellyttääkseen, vaan jotta kokemus voisi olla yhteinen yleisön kanssa.

Välillä tapahtumat ovat sekavaa muhjua ja välillä kirkkaita kohtauksen omaisia tilanteita. Niissä molemmissa voi toteutua universumin essenssi. Kuitenkin miellämme kirkkaat kohtaukset parempina onnistumisina, koska ne ovat tuttuja ja tunnistettavia. Tämän teoksen tarkoitus ei kuitenkaan ole luoda perinteisen esityksen rakenteita tai visuaalisesti tyydyttävää materiaalia hetkessä, vaan paljastaa maailmassa olemisen syvempiä kerroksia, joihin meillä ei ole sanoja.


Big baby - iso apina

Työskentelin tammikuun 2018 Sisä-Suomen tanssin aluekeskuksen myöntämällä aluekeskuspalkalla Big baby - iso apina -teoksen kimpussa. Lähtökohtiani soolotyölleni olivat ihmisen liikkeellinen kehitys vauvasta aikuiseksi sekä ihmislajin evoluutio. Tienviittoina lähtökohdille toimivat tanssija/terapeutti Irmgard Bartenieffin kehitykselliset liikemallit ja evoluutiobiologi Daniel E. Liebermanin The Story of the Human Body -kirja.

En kuitenkaan takertunut lähtökohtiini väen vängällä, vaan työskentelin niistä käsin, katsoin mitä sieltä tulee ja annoin prosessin kehittyä sitä kohti. Tavoitteena ei ollut tehdä "koulu-tv:tä" tai muuta luennonomaista esitystä. Evoluutio -kirjasta tärkeimpänä yksityiskohtana jäi mieleen ihmiseliön pitkä lapsuusaika. Muilla lajeilla lapsuus on lyhyempi tai se saattaa puuttua kokonaan. Tämä lapsekkuus ja leikinomaisuus oli työskentelyssä tärkeää.

Työskentelyssä oli monenlaisia aihioita, joista muodostui esitykseen tietty rakenteellinen kaari. Paikoitellen rakenne on tiukempi ja välillä se jättää erittäin paljon tilaa improvisaatiolle. Teoksesta tuli liiketutkimusmatka olentojen liikehdinnästä, leikkimisestä ja ihmiseliönä olemisesta.


Kontakti-improvisaatiota

Kontakti-improvisaatio on lystiä ja se on olennainen osa taiteilijuuttani. Alkuvuodesta 2018 aloittamani aikidoharrastus on antanut paljon uusia eväitä, joita tutkia tanssin kontekstissa. On hämmästyttävää millaisella hienomotorisella tarkkuudella pitkään harjoitelleet aikidokat, osaavat pehmeästi manipuloida harjoituskavereitaan. Kyseisellä videolla tanssin Heikin kanssa Outokummun tanssin koulutuksen 20-vuotis juhlaviikolla. Heikin kanssa on tullut tanssitua paljon ja Heikki on kaikenpuolin hyvä kaveri :)


Sotari: Opinnäytetyö Pohjois-Karjalan Ammattiopisto Outokumpu

Sotari tanssiteos sai alkunsa opinnäytetyönä Outokummussa kiinalaisen Sodankäynnin taito –kirjan innoittamana. Kirja on alunperin kirjoitettu noin 500 vuotta eaa, mutta se on edelleen arvostettu ja luettu opus sotakoulutuksessa sekä liike-elämässä. Kirjan keskeisiä neuvoja on vihollisen voittaminen ilman taistelua harhaanjohtamalla, huijauksella, petoksella, progandalla ja mielikuvien muokkauksella. Näitä neuvoja opinnäytetyössä lihallistettiin näyttämölle. Kirjan neuvoissa kehoitetaan myös huomioimaan vuodenajat ja sää sotatoimiin ryhtyessä. Näin ollen tanssiteoksen äänimaailmaa lähdettiin ammentamaan luonnonilmiöistä.

Työskentelyä teoksen on parissa on tarkoitus jatkaa joskus tulevaisuudessa. Prosessiin tulee osallistumaan äänitaiteilija Ilmari Tiitinen, joka teki ja ajoi äänimaailman myös opinnäytetyöhön.


Sellaisena kuin olet -studioversio

Idea teokseen, Sellaisena kuin olet, syntyi niihin aikoihin, kun Alexander Stubbilla meni prosentit sekaisin. Samoihin aikoihin yöpöydällä oli George Orwellin 1984. Avainsanoja metatason työskentelylle oli kaksoisajattelu, pukumies, kakkapuku ja positiivisuus. Tässäkin prosessissa kiehtoi muodonmuutos. Pisnesgurun sisuksissa asuu kummallinen olento, ehkä se on sen sielu. Videon esitys on läpimeno ennen varsinaista esitystä Teatteri Kiisulla. Kansakuntien harmiksi Kiisun esitystaltiointi savuefekteineen korruptoitui muistikortille.


Varjopainija

Varjopainija oli ensimmäinen oma taiteellinen työ. Painitaustasta oli mielenkiintoista ammentaa asiaa näyttämölle. Prosessissa muisteltiin painiliikeitä, kilpailuja ja henkilökohtaisia tunnelmia harrastamisesta. Kilpaileminen ei koskaan tuntunut omalta, vaikka mitaleja tuli. Kaikista parasta oli yhdessä tekeminen ja toverien kanssa reenaaminen.

"Kulje näin, kulje näin, kulje pystypäin, silmä kirkas hehkuen." (TUL:n marssi)



Lisää videoita YouTube -kanavallani.